Mihinköhän taas katosi kaksi kuukautta? No, tiedänhän kyllä vastauksen: arkeen. Näiden poikien kanssa kyllä piisaa menoa ja toimintaa päivästä toiseen, pienempikin lähti kävelemään tai no nyt jo melkeinpä juoksee. Millon ovat missäkin luvattomissa hommissa, silmät saisi olla selässäkin, mutte ihanaahan se on kun on kaksi tervettä ja reipasta lasta:) Kotityöt nyt sitten on asia erikseen, juuri tänään viimeksi mietin että siivoaminen on loputon suo: ainakun saat jonkin paikan siistiksi huomaat, että se eilen siivottu paikka on taas kaaos. Kyllä tässä joutuu perfektionistinen järjestyksen rakastaja taipumaan ja antamaan periksi, jos meinaa oman mielenterveytensä säilyttää:)
Pientä remppaa ja neulomuksia on tullut tehtyä ja nyt sain jostakin pitkästä aikaa palon ommella vaatteita! Ompeleminen on neulomisen ohella taito, joka on tullut puhtaasti verenperintönä äidiltä, joka on ollut jopa ompelijana vaatetehtaassa siihen aikaan kun sellaisia vielä Suomessa oli, josko Leijonapukine sanoo jollekulle jotakin. Pitkiin aikoihin ei ole tullut paljoa ommeltua, jokin fleecehaalari esikoisella, pari pipoa, mutta siihen se on sitten jäänyt. Nyt saan syyttää ihan suoraan MLL:n äitien käsityökerhoa:) Lähdin ihan avoimin mielin katsomaan minkälaista siellä olisi, yhdessäoloa ja käsitöitä luvattiin ja sitä se olikin. Jostakin syystä olen aikuistuttuani - huh, kuullostaa vanhalta.. - ollut hiljainen vieraammassa seurassa ja niin oli nytkin. Mutta puhumisen sijaan kuuntelin korvat höröllä muiden puheita ja imin tietoa. Kuulin Facebookista olevista Ompeluelämää ja Kangashamsterit ryhmistä, se oli sitten menoa heti. Huh, mitä visiota päähän putkahti ja kuinka monta tuntia kului tutkien noita kahta ryhmää ja ompelublogeja! Nyt on sitten valmistunut vaatetta lapsille ja jotakin itsellekin, lisää odottelee leikattuna tai ainakin ideoina. Tästä seurasi sitten taas yksi uusi ongelma: mistä ihmeestä kaivan aikaa näille kaikille harrastuksille ja kiinnostuksen kohteille?!:D Rakastan vaan niin käsillä tekemistä ja luomista, että yöunet on kyllä viime aikoina kärsineet kiitettävästi - ja jälleen kerran se kello on jo vaikka mitä.. -, mutta kun ainoa aika ommella on silloin kun lapset nukkuvat:)
Kuvia löytyisi runsaasti valmistuineista projekteista, osasta edelleen kuvat ottamatta. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja saada kuvat tänne, ihan jo itseäkin varten, tämä blogi kun toimii eräänlaisena päiväkirjana josta on sitten kiva selata mitä on tullu tehtyä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti