Tänään on vietetty isänpäivää ja leivottiin isukille isomman pojan kanssa pari pellillistä mokkapaloja. Hyviä tuli ja niitä on nyt sitten tänään mussutettu useampi pala, makeaa mahan täydeltä niin että jo oikein tekee pahaa:D Onneksi mies sanoi vievänsä töihin kavereille rasiallisen kahvin kanssa nautittavaksi, saadaan tuota kekoa pienenemään:) Alla ohje mokkapaloihin, niin itselle muistiin kun hukkaan aina hyväksi kehittyneet reseptit jonnekin ja saan aloittaa kehittelyn alusta, kuin myös jos jonkun sokerihammasta sattuu kolottamaan:)
----------------------------------------------------------------------------------------
Mokkapalat (uunipellillinen)
Pohja:
4 munaa
3dl sokeria
5dl vehnäjauhoja
4rkl kaakaojauhetta
3tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
200g leivontamargariinia/voita
2dl maitoa
Kuorrutus:
n. 5dl tomusokeria
3rkl kaakaojauhetta
3tl vaniljasokeria
100g leivontamargariinia/voita
5rkl kahvia
Sulata rasva ja jätä jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet. Lisää maito ja kuivat aineet munasokerivaahtoon. Sekoita vielä sekaan sulatettu rasva. Kaada leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa 15-20min.
Sekoita tomusokeriin kaakaojauhe ja vaniljasokeri. Sekoita joukkoon kahvi ja sulatettu rasva, sekoita hyvin ja tarkista ettei kuorrutteessa ole paakkuja. Levitä lastalla jäähtyneen pohjan päälle ja koristele halutessasi esimerkiksi strösseleillä. Anna jähmettyä ja leikkaa paloiksi.
----------------------------------------------------------------------------------------
Kankaiden yön paketit alkavat olla saapuneet, vielä puuttuu Royal-tuotteen paketti, jossa olisi tulossa mustaa tähtitrikoota ja kokomerkkejä. Ja onpa niitä uusiakin paketteja jo tullut tilattua kankaiden yön jälkeen, Majapuulta kotiutui perjantaina ihana punapinkkiä lohikäärme neulosta - harmi kun se turkoosi ehti loppua.. - ja Marakattimarssilta on tulossa raitajoustiksia.
Tässä pieni annos kankaiden yön tilauksista: Pompulasta mustaa paksua joustofroteeta (sherpaa) ja punaista velouria - joka on jo muuten saksittu -, Ikasyriltä kruunuvelouria mitä olin jo kauan himoinnut ja Lasten taikamaasta Paapiin bambia. Näiden lisäksi tuli Fabriinasta harmaata tähtisade trikoota ja hieman resoria. Ja on sitä tullut jo paikallisessakin taas vierailtua hakemassa "pakollisia" tarpeita.. Pesupino vessassa vain kasvaa:D
Sain tänä syksynä liikuntakärpäsen puraisun ja se on jotain ennennäkemätöntä minun kohdallani:) Aloin syyskuussa käymään kansalaisopiston jumpassa kerran viikossa ja tällä viikolla uskaltauduin hieman harjoitusta saaneena lähtemään ystävän kanssa liikuntakeskukseen ohjatuille tunneillta. Innostuin heti täysillä! Kävimme loppuviikosta body balance tunnilla, jonka tuntikuvauksesta tuli mielikuva jostakin joogamaisesta venyttelystä, no joo olihan siinä sitäkin:D Mutta paljon kertoo varmaan se, että olimme kummatkin aivan hajalla seuraavat päivän, sellaisiin lihaksiin sattui joiden olemassa oloa en edes tiennyt:D Oli muutenkin hauska huomata tunnilla minkälaisiin asentoihin sitä pääseekään:) Viikonloppuna kokeilimme paljon puhuttua zumbaa, hauskaa oli vaikkei kyllä ihan mukana pysyttykään:D Ja jatko olisi tulossa tulevalla viikolla, mikäli tästä orastavasta flunssasta ei sukeudu mitään megaluokan räkistä:/
Ompeluksia ja neulomuksia on tuloillaan useita, joita jopa valmiina odottamassa kuvaamista, miten se onkaan olevinaan niin mahdotonta saada tehdyksi.. Aina tulee jotakin muuta kun olen tarttumassa kameraan tai sitten loppuu ulkoa valo:) Jonkin verran projekteja hankaloittaa isomman pojan pahanlaatuinen kahden vuoden uhma ja pienemmän vimma tutkia -lue:kiipeillä joka paikkaan- yksi vuotiaan innostuksella maailmaa. Kaikki syömis- ja pukemishetket ovat tahtojen taistelutanner, samalla pitää olla silmät selässä vahtimassa vauhti vekaraa:) Ja tämän päälle pienemmällä on samalla kova äiti vaihe, nukkumaan menosta ei meinaa tulla yhtään mitään kun sängystä pitää huudella äitiä parikin tuntia ennenkuin malttaa nukahtaa ja silloinkin usein vaatii äidin siihen sängyn viereen nukahtamisen ajaksi. Pienten lasten arkea, kaikesta huolimatta nautin tästä ajasta täysillä, eivät nuo pojat enää muutaman vuoden päästä huutele äidin perään noin tai halua illalla iilimatona liimautua äidin kylkeen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti